Litteä kampela on naamioitumisen mestari: se pystyy muuttamaan väritystään pohjan mukaan ja kaivautumaan hiekkaan. Kalasta ovatkin näkyvillä usein ainoastaan pullottavat silmät, joilla se tarkkailee ympäristöään. Kampelan poikaset ovat aluksi muiden kalojen tapaan symmetrisiä, mutta pian niiden uimarakko surkastuu ja toinen silmä siirtyy toisen viereen, yleensä oikealle puolelle. Tämän jälkeen pikkukampelat aloittavat pohjaelämän. Öiseen aikaan kampela etsii ravintoaan: simpukoita, kilkkejä ja muita pikkueläimiä. Kookaimmat kampelat ovat yli puolimetrisiä ja painavat toista kiloa. Lajia esiintyy lähes koko rannikollamme, eniten kuitenkin lounaissaaristossa.

Syvällä pohjalla, pimeässä ja kylmässä vedessä makaa suuripäinen härkäsimppu. Se pyrähtää välillä kilkin tai valkokatkan perään ja hotkaisee ne helposti suureen suuhunsa. Härkäsimppu syö myös kaloja, varsinkin talvella, jolloin se vesien jäähtyessä ilmestyy mataliin rantavesiin. Alkutalvella härkäsimppunaaras laskee pohjalle mätimöykyn, jota koiras jää vahtimaan poikasten kuoriutumiseen asti. Härkäsimppua esiintyy koko rannikollamme sekä järvi-Suomen syvissä järvissä joihin se levisi, jäi ja sopeutui jääkauden jälkeen. Se kasvaa rannikollamme 20-30 cm:n pituiseksi, sisävesissä huomattavasti pienemmäksi. Meressä elävillä härkäsimpuilla on päässään neljä suurta luukyhmyä kruununa.

Rantavesissä viihtyvän kolmipiikin kylkiä peittävät metallinhohtoiset luulevyt. Kolmipiikit saalistavat pienissä parvissa hankajalkaisäyriäisiä ja vesikirppuja. Kutuaikana punavatsainen koiras valtaa pohjalta reviirin ja rakentaa sinne vesikasvien palasista pesän. Kehittyvää jälkikasvuaan koiras puolustaa uhmakkaasti selän piikit pystyssä. Kolmipiikki on vaelluskala, mutta vain osa yksilöistä nousee jokiin kutemaan osan jäädessä vähäsuolaisiin merenlahtiin. Lajia tavataan koko rannikollamme ja mm. pohjoisen Lapin sisävesissä. Kolmipiikki kasvaa 5-7 cm:n pituiseksi.

Rakkolevävyöhykkeessä ja kivien koloissa väijyy saalistaan pieni pohjakala, mustatokko. Tokoille tyypillisillä yhteenkasvaneilla vatsaevillä pohjaan nojaten se pälyilee ympäristöään suurilla ulkonevilla silmillä, etsien saaliikseen matoja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Mustatokot oleilevat pohjalla yksittäin tai pareittain. Naaras kiinnittää mätimunat vesikasvin tai kiven pinnalle ja koiras vartioi niitä poikasten kuoriutumiseen asti. Mustatokko on kookkain tokkomme, vaikka mittaa sillekään ei kerry kuin noin 10 cm. Itämeressä mustatokko on levinnyt Saaristomeren, Ahvenanmaan ja Selkämeren rannoille.

Törö on Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalueen makeiden vesien laji – suolaa se sietää huonosti, vaikka satunnaisesti sitä on tavattu myös merestä aivan jokisuiden tienoilta. Törö suosii sameavetisiä ja reheviä vesistöjä, karuissa joissa sitä ei esiinny. Törö on rakenteeltaan tyypillinen pohjakala: molemmissa suupielissä on viiksisäikeet ja alaspäin suuntautuneella suullaan se etsii ravinnokseen hyönteistoukkia ja muita pohjaeläimiä. Suurimmillaan törö kasvaa noin 15 cm:n mittaiseksi.

Kun Suomeen tuotiin 1960-luvulla Pohjois-Amerikasta pikkubassin poikasia, tuli niiden mukana myös muutaman senttimetrin mittaisia viisipiikkejä. Molemmat lajit sijoitettiin Porlan kalanviljelylaitokseen Lohjalla, ja hieman yllättäen viisipiikit alkoivat lisääntyä siellä. Viisipiikillä on selkäpiikkejä nimensä mukaisesti yleensä viisi kappaletta, ja se on hyvin paljon kymmenpiikin näköinen, väritykseltään tosin vaaleanharmaa ja kirjavakylkinen. Viisipiikki viihtyy kylmissä, kirkasvetisissä ja runsaskasvustoisissa virtaavissa vesissä ja lammikoissa. Suomessa viisipiikkiä löytyy Porlan lammikoissa, joista se on todennäköisesti joutunut myös Lohjanjärveen. Lisääntyviä kantoja on varmuudella Porlan lisäksi vain eräässä purossa Vihdissä, jonne se pääsi karpinpoikasten istutusten mukana.

Pullea ja kyhmyinen rasvakala kiinnittyy vatsaevistä muodostuneen imukuppinsa turvin pohjalle kivien ja lehtien sekaan. Näin se voi lymyillä paikoillaan aallokkoisillakin rannoilla ja virtapaikoilla, selkärangattomia eläimiä ja pikkukaloja saalistaen. Rasvakalaa esiintyy lähes koko rannikkoalueellamme. Kesäaikana se viihtyy viileissä syvissä vesissä, mutta talvella se ilmestyy matalammille pohjille. Itämeressä rasvakala kasvaa vain noin 15 cm:n mittaiseksi, mutta Pohjois-Atlantilla jopa puolimetriseksi.

<< takaisin esittelykierros-sivulle