Design LANIQAtuotanto
KarppiCyprinus carpio Pullea kullanhohtoinen karppi elää matalissa rehevissä vesissä Etelä-Suomessa ja merenrannikon vähäsuolaisissa lahdissa. Karpin leuoissa on kaksi paria viiksisäikeitä, joiden avulla se etsii pohjalta hyönteisten toukkia, kotiloita sekä muita pikkueläimiä. Karppi kutee kesällä vesien lämmettyä, mutta sen poikaset eivät ehdi kasvaa riittävän kookkaiksi selvitäkseen hengissä ensimmäisestä talvesta. Niinpä karppikantamme ovatkin jatkuvien istutusten varassa. Karppi voi kasvaa reilusti yli puolimetriseksi ja painaa lähes 20 kg. Sillä on myös erilaisia suomupeitetyyppejä - esimerkiksi peilikarpin iho on osittain paljas ja jäljellä olevat suomut hyvin suuria.  
LahnaAbramis brama Litteä lahna on yleensä helppo tunnistaa, vaikka pienet yksilöt muistuttavat joskus erehdyttävästi pasuria. Väritykseltään lahna on hopeanhohtoinen ja kookkaat yksilöt saavat kylkiinsä myös pronssin sävyjä. Evät ovat harmaat. Lahnalle kertyy mittaa 35-45 cm ja painoakin voi olla useita kiloja - suurin Suomesta pyydetty lahna painoi 11,5 kg! Kookkaaksi kasvavana lahna onkin taloudellisesti merkittävä saaliskala. Sitä tavataan maamme sisävesistä Sodankylään saakka sekä kaikkialta rannikkomme vähäsuolaisesta murtovedessä. Kaikkiruokaiset lahnat liikkuvat usein parvena: ne tonkivat pohjaa ja imaisevat torvimaiseksi venyvällä suullaan kotiloita, simpukoita ja hyönteistoukkia - myös vesikasvit ovat tärkeää ravintoa. 
PasuriAbramis bjoerkna Pasuri muistuttaa ulkonäöltään pientä lahnaa, ja siihen se yleensä sekoitetaankin. Pasuri jää kuitenkin pienemmäksi, korkeintaan 20-25 cm:ksi, sillä on suuremmat suomut kuin lahnalla ja sen parillisissa evissä on punaista sävyä. Pasurin paras tuntomerkki on suuri silmä, joka sijaitsee suhteellisen lähellä kuonoa. Pasuri käyttää monipuolista ravintoa: kasveja, hyönteisten toukkia, simpukoita, äyriäisiä ja vesikirppuja. Ruokakalana ruotoinen ja pienikokoinen pasuri ei ole mainitsemisen arvoinen. Pasuria esiintyy maamme etelä- ja keskiosien sisävesissä ja rannikkoalueella Merenkurkkuun saakka. 
RuutanaCarassius carassius Mudanmakuinen ruutana on sitkeähenkinen kala: edes talvinen happikato ei hävitä sitä sen kotilammesta, koska se kykenee tuottamaan happea maksaansa varastoimista sokereista. Prosessissa syntyy myös alkoholia - ruutanan vähäinen viinantuottokyky"" ei kuitenkaan kalamiestä lämmitä, monen harmiksi! Ruutana on usein ainoa kala lammikoissa, joissa muut kalat eivät menesty. Kuparinruskea, jopa 40 cm:ksi kasvava ruutana on läheistä sukua akvaariokalana paremmin tunnetulle kultakalalle. Ruutanasta tunnetaan ns. järvi- ja lampimuoto, mutta kyseessä on sama laji: kaikkiruokaisen ruutanan kokoon vaikuttaa suuresti ravintotilanne, joka suuremmissa järvissä on yleensä parempi. Järvien ja lampien lisäksi ruutanaa esiintyy maamme eteläisellä merenrannikolla." 
SorvaScardinius erythrophthalmus Sorva kuuluu särkikaloihin ja sitä tavataan eteläisen Suomen sisävesistä ja merenrannikolta. Tämä kaunis kala muistuttaa särkeä, mutta on helppo tunnistaa voimakkaan punaisista evistään ja pyrstöstään. Suuret, jopa 40 cm pituiset yksilöt ovat väritykseltään hieman kuparinruskeita, nuoret yksilöt puolestaan hopeakylkisiä. Sorvan tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat rehevät järvet ja merenlahdet, virtaavissa vesissä se ei juurikaan viihdy. Ravinnoksi sille kelpaavat niin kotilot, siirat kuin hyönteisten toukat, mutta kasvissyöjänäkin sorvaa voidaan pitää, koska aikuiset yksilöt popsivat mm. rakkoleviä ja rihmaleviä - joskus jopa järvikortteita. Sorva on ruokakalana ruotoinen, eikä sitä juuri arvosteta. Tosin tarinan mukaan ainakin Jukolan veljekset pyysivät niitä innolla Ilvesjärvestä! 
SulkavaAmbramis ballerus Lahnan sukuinen sulkava lienee saanut nimensä joko sulkamaisesta peräevästään tai korkeasta selkäevästään - molemmat hyviä tuntomerkkejä. Tämän hopeakylkisen ja sinertäväselkäisen lajin tunnistaa myös ylöspäin suuntautuneesta suustaan, jolla se napsii avovedessä uivia vesikirppuja ja muita äyriäisiä. Paremman puutteessa sulkavalle maistuvat myös vesikasvit. Sulkava on eteläisen Suomen sisävesien kala, joka sietää huonosti suolaista murtovettä - niinpä se onkin harvinainen tuttavuus merenrannikoillamme. Hidaskasvuinen, noin 40 cm:n pituiseksi venyvä ja keskimäärin alle kiloiseksi jäävä sulkava on huonon ruokakalan maineessa. Vuonna 1969 Vanajavedestä tavattiin erikoinen sulkavan ja särjen risteymä, särkisulkava""." 
SärkiRutilus rutilus Monen sunnuntaikalastajan ensisaalis on hanakasti mato-onkeen tarttuva punasilmäinen ja hopeakylkinen särki. Nykyisin sitä ei juurikaan arvosteta ruokakalana, vaikka mm. hiilostettua särkeä kehutaan maukkaaksi. Päiväsaikaan särki liikkuu parvissa matalassa rantavedessä: pienet yksilöt popsivat vesikirppuja, hankajalkaisia ja muita vapaan veden äyriäisiä, suuremmat kalat syövät mm. simpukoita ja vesikasveja. Särkien on nähty lepäilevän pyrstö kohti pintaa salakkaparvien seassa: tämän merkin nähtyään salakat alkavat puhdistamaan särkien suomuja. Särkiä tavataan lähes kaikkialta maastamme - merenrannoilta, joista, järvistä ja lammista. |
|
Sivun alkuun
Tulosta