Design LANIQAtuotanto
HarjusThymallus thymallus Hopeanhohtoinen harjus viihtyy pohjoisen Suomen järvissä ja Pohjanlahden rannikkoalueella, mutta vaeltaa keväällä jokiin kutemaan. Se on saanut nimensä korkeasta harjamaisesta selkäevästään, jota varsinkin kutevat koiraat esittelevät reviirikiistoissaan innokkaasti. Harjukset vaativat viileää ja hapekasta vettä. Harjus käyttää samanlaista ravintoa kuin taimen: pohjalla eläviä nilviäisiä, hyönteisten toukkia ja äyriäisiä. Sitä pidetäänkin vakavana kilpailijana taimenelle. Puolimetriseksi ja kilon painoiseksi kasvava harjus on taimenen tavoin maukas ja arvostettu ruokakala.  
HarmaanieriäSalvelinus namaycush Pohjois-Atlantilta kotoisin oleva harmaanieriä on istutettu meille 1950-luvulta lähtien. Se viihtyy suurissa järvissä, joissa on kesälläkin viileää ja hapekasta vettä. Keväällä ennen vesien lämpenemistä se liikkuu ulapan pintavesissä saalistamassa. Harmaanieriän ruokalistasta löytyvät usein muita kaloja, kuten muikkuja ja kuoreita. Laji on väritykseltään tummanruskea, hieman kellertävä ja sen vatsapuolen evien etureunat ovat valkoiset. Meillä harmaanieriä jää alle metrin mittaiseksi ja painoa kertyy 3-5 kiloa. 
KivisimppuCottus gobio Suuripäinen tummankirjava kivisimppu viihtyy virtaavissa vesissä ja aallokkoisilla rannoilla. Hämärän laskeutuessa se ilmestyy esiin piilostaan kiven kolosta ja jää odottamaan sopivaa saalista. Kun läheltä ui vaikkapa katka tai siira, syöksähtää kivisimppu salamannopeasti sen perään. Aikaisin keväällä kivisimppukoiras valmistelee pesän kivenkoloon, mihin sitten houkuttelee naaraan kutupuuhiin. Kudun jälkeen koiras hoitaa pesää, kunnes poikaset noin neljän viikon kuluttua kuoriutuvat. Kymmensenttiseksi kasvavaa kivisimppua tavataan koko rannikoltamme ja sisävesistä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. 
LohiSalmo salar Maamme vakinaisista kalalajeista koukkuleuka lohi on kuningas, ainakin kokonsa puolesta: täysikasvuinen yksilö voi painaa yli 30 kg! Suomalaisen lohen historia on surullinen: viime vuosisadan alun 18:sta lohijoesta enää muutamaan - Tornio-, Simo-, Teno- ja Näätämöjokeen - nousee lohi luontaisesti kutemaan. Muut lohijokemme ovat saastuneet, padottu tai muulla tavoin pilattu - lohikannat ovatkin pitkälti istutusten varassa. Lohi on merikala, joka vaeltaa jokiin ainoastaan kutemaan. Nuoret lohet palaavat mereen poikasvaiheiden jälkeen, yleensä parin vuoden ikäisinä. Lohi on ahnas peto, joka saalistaa mm. silakoita ja pohjalla eläviä suuria äyriäisiä. Vuoksen vesistöistä tunnetaan paikallinen alalaji, järvilohi. 
MutuPhoxinus phoxinus Lähes kymmensenttiseksi kasvava, eloisasti rantavedessä liikkuva mutu on monille tuttu. Kesäisin mudut viihtyvät parvissa, mutta talveksi ne vetäytyvät syvemmälle erakoiksi. Laji on laajalti levinnyt maamme sisävesiin - järviin, jokiin, puroihin - sekä meren rannikoille. Vaikka mutu on paikoin hyvin runsas, sillä ei ole taloudellista merkitystä. Akvaario- ja tutkimuskalana ja se on kuitenkin mielenkiintoinen ja helppohoitoinen laji. Mutu käyttää ravintonaan vesikirppuja, hyönteistoukkia sekä pohjalta löytämiään pieniä äyriäisiä ja kotiloita. 
NieriäSalvelinus alpinus Pohjoisen Lapin kirkasvetisissä puroissa ja järvissä elää solakka ja kaunis lohikala, nieriä, joka myös rautuna tunnetaan. Sitä esiintyy myös Vuoksen vesistöissä, vaikka levinneisyysalue on nykyisin supistunut. Nieriästä erotetaan vaelluskäyttäytymisen, värityksen ja esiintymispaikkojen mukaan kaksi muotoa, isonieriä ja pikkunieriä. Tarkkaan ei tiedetä, ovatko kyseessä alalajit vai saman lajin paikalliset muodot. Nieriä on erittäin maukas ja arvostettu lohikala, mutta säilyy huonosti ja on parhaimmillaan kosken partaalla syötynä. Nieriää ei kuitenkaan sovi pyytää muistamatta rajoituksia: se mainitaan Suomen uhanalaisten lajien luettelossa vaarantuneena. 
PuronieriäSalvelinus fontinalis Puronieriä on alkujaan pohjoisamerikkalainen laji, jota on istutettu Suomen vesistöihin urheilukalastajien iloksi - vaihtelevalla menestyksellä tosin. Nykyisin puronieriän soveltuvuutta tutkitaan ainakin ruokakalakasvatuksen osalta, joskin lajin taloudellinen merkitys jäänee vähäiseksi. Puronieriä kasvaa noin 40 cm mittaiseksi ja painoa sillä on harvoin kiloa enempää. Tuntomerkkejä ovat vihertävänruskea selkä ja siinä oleva lajille ominainen juovikas kuviointi. Kuten nimikin kertoo, puronieriä viihtyy kirkasvetisissä, kylmissä joissa ja puroissa saalistaen ruuakseen pieniä kaloja ja hyönteisten toukkia. |
|
Sivun alkuun
Tulosta