Design LANIQAtuotanto
HarjusThymallus thymallus Hopeanhohtoinen harjus viihtyy pohjoisen Suomen järvissä ja Pohjanlahden rannikkoalueella, mutta vaeltaa keväällä jokiin kutemaan. Se on saanut nimensä korkeasta harjamaisesta selkäevästään, jota varsinkin kutevat koiraat esittelevät reviirikiistoissaan innokkaasti. Harjukset vaativat viileää ja hapekasta vettä. Harjus käyttää samanlaista ravintoa kuin taimen: pohjalla eläviä nilviäisiä, hyönteisten toukkia ja äyriäisiä. Sitä pidetäänkin vakavana kilpailijana taimenelle. Puolimetriseksi ja kilon painoiseksi kasvava harjus on taimenen tavoin maukas ja arvostettu ruokakala.  
LohiSalmo salar Maamme vakinaisista kalalajeista koukkuleuka lohi on kuningas, ainakin kokonsa puolesta: täysikasvuinen yksilö voi painaa yli 30 kg! Suomalaisen lohen historia on surullinen: viime vuosisadan alun 18:sta lohijoesta enää muutamaan - Tornio-, Simo-, Teno- ja Näätämöjokeen - nousee lohi luontaisesti kutemaan. Muut lohijokemme ovat saastuneet, padottu tai muulla tavoin pilattu - lohikannat ovatkin pitkälti istutusten varassa. Lohi on merikala, joka vaeltaa jokiin ainoastaan kutemaan. Nuoret lohet palaavat mereen poikasvaiheiden jälkeen, yleensä parin vuoden ikäisinä. Lohi on ahnas peto, joka saalistaa mm. silakoita ja pohjalla eläviä suuria äyriäisiä. Vuoksen vesistöistä tunnetaan paikallinen alalaji, järvilohi. 
SeipiLeuciscus leuciscus Seipi on selvästi hoikempi ja pienempi kuin sukulaisensa säyne tai turpa. Pituutta tälle hopeakylkiselle ja vihertäväselkäiselle kalalle kertyy noin 20 cm. Seipiä esiintyy maamme itä- ja pohjoisosien puhtaissa sisävesistöissä pohjoista Lappia lukuun ottamatta, sekä kaikkialla merenrannikoilla. Se kutee varhain keväällä, jäiden lähdettyä, virtavesien sora- ja hiekkapohjille. Eloisasti liikkuvalle seipille maistuvat vesiperhosten ja muiden hyönteisten toukat, jonkin verran myös vesikasvit. Pienikokoisena se ei ole mainitsemisen arvoinen ruokakala, vaikka jotkut kehuvat sitä särkeä maukkaammaksi. 
SäyneLeuciscus idus Suurikokoinen ja tanakka säyne liikkuu mieluusti sekaparvissa sukulaistensa särkien kanssa, joista sen erottaa mm. keltaisista silmistään ja pienistä suomuistaan. Aikuisen säyneen selässä ja kyljissä on yleensä vihertävän tai pronssin sävyjä - tunnetaanpa lajista perinnöllinen poikkeavuuskin, kultasäyne, joka on ollut ainakin puutarhalammikkoharrastajien suosiossa. Simpukoita ja kotiloita ravinnokseen käyttävää säynettä esiintyy koko rannikkoalueellamme ja kaikkialla sisämaassa pohjoisinta Lappia ja pieniä järviä lukuun ottamatta. Jopa 50 cm mittaiseksi kasvavana se on myös kelvollinen ruokakala. 
TaimenSalmo trutta Taimen on sisävesiemme arvokala. Puhtaita, happipitoisia ja viileitä vesistöjä suosivaa taimenta tavataan koko maan alueella. Taimenella on ominainen käyttäytymispiirre, joka erottaa sen järvilohesta: taimen ei ainoastaan nouse jokia ylös kuteakseen, vaan se saattaa myös siirtyä järvien laskujokia alaspäin eli laskea kudulle"". Suuret taimenet voivat painaa yli 15kg ja mittaakin kertyy parhaimmillaan toista metriä. Taimenet syövät hyönteisiä, äyriäisiä ja toisia kaloja." 
ToutainAspius aspius Suuri hopeakylkinen särkikala, toutain, liikkuu vedenpinnan tuntumassa etsien pikkukalojen muodostamia parvia. Näistä se voimakkaan pyrähdyksen päätteeksi nappaa itselleen aterian suureen hampaattomaan suuhunsa. Aikaisin keväällä sukukypsät toutaimet nousevat jokiin ja koiras valtaa itselleen reviirin sopivalta sorapohjalta, jossa kutu pian tapahtuu. Toutain voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi ja painaa lähes 10 kiloa. Se on maassamme hyvin harvinainen ja sitä tavataankin lähinnä Kokemäenjoen vesistöistä ja sieltä täältä Suomenlahden rannikolta ja Etelä-Suomen isoista järvistä. 
TurpaLeuciscus cephalus Suurisuomuinen ja virtaviivainen turpa on saanut nimensä leveästä päänseudustaan. Tälle keltasilmäiselle, hopeakylkiselle ja tummaselkäiselle kalalle kertyy mittaa noin 20-50 cm ja painoakin voi olla yli 3 kg. Turpa on melko huonosti tunnettu eteläisen ja lounaisen Suomen laji, joka viihtyy rehevissä ja sameavetisissä joissa sekä jokisuiden ympäristössä merenrannikolla. Turpa kutee toukokuussa virtapaikkojen sora- ja hiekkapohjille. Turpa on kaikkiruokainen, joten sille kelpaavat niin vesikasvit kuin kalanpoikaset, simpukat, kotilot ja hyönteisten toukat. Turvalla ei ole taloudellista merkitystä - se on melko harvinainen ja lisäksi sen lihaa väitetään huonolaatuiseksi. |
|
Sivun alkuun
Tulosta