Design LANIQAtuotanto
AhvenPerca fluviatilis Ahven on yleisin kalamme - sitä tavataan lähes kaikissa maamme järvissä ja koko rannikkoalueella. Ahven voi elää jopa 30 vuotiaaksi ja kasvaa puolimetriseksi, kolmekiloiseksi vonkaleeksi. Se etsii ravinnokseen matoja, hyönteisten toukkia ja pikkukaloja. Tilaisuuden tullen ahven voi saalistaa kokoonsa nähden hyvinkin suuria kaloja - onpa sen nähty yrittävän ahmaista lähes itsensä kokoisen kivinilkan. Aikaisin aamulla ja illalla ahvenet liikkuvat parvissa ravintoa etsien. Yönsä ne viettävät yksinään pohjalla tai vesikasvien seassa lepäillen. 
JärvilohiSalmo salar m. sebago Järvilohi on lohen sisävesissä elävä muoto. Sitä esiintyy Suomessa luonnonvaraisena vain Vuoksen vesistöalueella. Nykyisin kutupaikkojen hävittyä järvilohi on kuitenkin olemassa ainoastaan viljelyn ansiosta. Väritykseltään järvilohi on hiukan merilohta tummempi. Merilohi on ruumiinmuodoltaan järvilohta solakampi sekä selvästi suurikokoisempi. 
JärvitaimenSalmo trutta m. lacustris Järvitaimen on sisävesiemme arvokala. Se on purotaimenen ja meritaimenen tavoin taimenen ekologinen rotu, ja näiden erottaminen toisistaan on usein vaikeaa selvien tuntomerkkien puuttuessa. Järvitaimenen esiintymisalueita ovat Saimaan ja Päijänteen vesistöt sekä erityisesti pohjoisen Suomen järvet, kuten Inarijärvi. Järvitaimenella on ominainen käyttäytymispiirre, joka erottaa sen järvilohesta: järvitaimen ei ainoastaan nouse jokia ylös kuteakseen, vaan se saattaa myös siirtyä järvien laskujokia alaspäin eli ”laskea kudulle”. Suuret järvitaimenet voivat painaa yli 15 kg, ja mittaakin kertyy parhaimmillaan toista metriä. Järvitaimenet syövät hyönteisiä ja toisia kaloja. 
KultasäyneLeuciscus idus Oranssinvärinen kultasäyne muistuttaa kultakalaa, mutta se on säyneen perinnöllinen poikkeavuus. Luonnossa kultasäyneet ovat harvinaisia, vaikka ne ovat elelleetkin puutarhalammikoissamme jo 1800-1900 -lukujen taitteessa. Luonnossa tavattavat yksilöt ovat joko lammikkokarkulaisia tai syntyneet mutaatioiden seurauksena. 
PiikkimonniIctalurus nebulosus Piikkimonni lymyilee päivät kivien koloissa odottaen hämärää, jolloin se lähtee ravinnonhakuun. Saaliikseen se etsii hyönteisiä, matoja ja äyriäisiä, jotka se löytää viiksisäikeidensä ja erinomaisen kuulonsa avulla. Piikkimonnilla on neljä pitkähköä viiksisäiettä sekä ylä- että alaleuassaan, sen kellertävänruskea iho on suomuton ja sillä on selässään rasvaevä. Se on melko uusi kala Suomen vesissä; ensimmäiset piikkimonnit istutettiin tänne 1920 -luvulla. Nykyisin piikkimonnia esiintyy muutamissa Etelä-Suomen järvissä ja joissa sekä rannikon sisälahdissa. Suurimmillaan se painaa kilon verran ja on yli 40 cm:n mittainen. 
RuutanaCarassius carassius Mudanmakuinen ruutana on sitkeähenkinen kala: edes talvinen happikato ei hävitä sitä sen kotilammesta, koska se kykenee tuottamaan happea maksaansa varastoimista sokereista. Prosessissa syntyy myös alkoholia - ruutanan vähäinen viinantuottokyky"" ei kuitenkaan kalamiestä lämmitä, monen harmiksi! Ruutana on usein ainoa kala lammikoissa, joissa muut kalat eivät menesty. Kuparinruskea, jopa 40 cm:ksi kasvava ruutana on läheistä sukua akvaariokalana paremmin tunnetulle kultakalalle. Ruutanasta tunnetaan ns. järvi- ja lampimuoto, mutta kyseessä on sama laji: kaikkiruokaisen ruutanan kokoon vaikuttaa suuresti ravintotilanne, joka suuremmissa järvissä on yleensä parempi. Järvien ja lampien lisäksi ruutanaa esiintyy maamme eteläisellä merenrannikolla." 
SiikaCoregonus lavaretus Siika on monimuotoinen laji, josta esiintyy useita alalajeja eri ympäristöissä. Ne ovat lohikalojen heimoon kuuluvia hopeanhohtoisia järvikaloja, joiden pienemmät yksilöt muistuttavat suuresti muikkua. Muikusta pienen siian erottaa parhaiten yläleukaa lyhyemmästä alaleuasta. Siiat syövät, hieman alalajista riippuen, joko pohjaeläimiä tai veden pikkuäyriäisiä. Siiat kutevat syksyllä; karisiika rannikolla, vaellussiika nousee jokiin, pohjasiika, järvisiika ja planktonsiika kutevat sekä järvissä että joissa. Siikaa tavataan koko maasta viileistä runsashappisista vesistä ja se voi saavuttaa parhaimmillaan yli 60 cm:n pituuden ja painaa voi 12 kiloa. Maretariumista löytyy myös kahen kilon siika. 
SuutariTinca tinca Aurinkoisena ja tyynenä kesäpäivänä voi eteläisen Suomen järven tai merenlahden pintavesissä nähdä parven tummia ja tanakoita kaloja paistattelemassa päivää - suutarit ovat nousseet pintaan lämmön houkuttelemina. Tavastaan huolimatta suutarit ovat pohjakaloja, jotka viihtyvät rehevissä ja mutapohjaisissa vesistöissä. Ne etsivät ravintonsa hämärän turvin: ruuaksi kelpaavat niin vesikasvit kuin madot ja kotilot. Jos suutari säikähtää, se pujahtaa vikkelästi pohjamutaan tai vesikasvillisuuden suojiin. Puolimetrinen suutari voi painaa yli kaksi kiloa. Suutari kelpaa syötäväksi, joskin sen arvostus vaihtelee paikkakunnittain. |
|
Sivun alkuun
Tulosta