Design LANIQAtuotanto
AhvenPerca fluviatilis Ahven on yleisin kalamme - sitä tavataan lähes kaikissa maamme järvissä ja koko rannikkoalueella. Ahven voi elää jopa 30 vuotiaaksi ja kasvaa puolimetriseksi, kolmekiloiseksi vonkaleeksi. Se etsii ravinnokseen matoja, hyönteisten toukkia ja pikkukaloja. Tilaisuuden tullen ahven voi saalistaa kokoonsa nähden hyvinkin suuria kaloja - onpa sen nähty yrittävän ahmaista lähes itsensä kokoisen kivinilkan. Aikaisin aamulla ja illalla ahvenet liikkuvat parvissa ravintoa etsien. Yönsä ne viettävät yksinään pohjalla tai vesikasvien seassa lepäillen.  
KampelaPlatichthys flesus Litteä kampela on naamioitumisen mestari: se pystyy muuttamaan väritystään pohjan mukaan ja kaivautumaan hiekkaan. Kalasta ovatkin näkyvillä usein ainoastaan pullottavat silmät, joilla se tarkkailee ympäristöään. Kampelan poikaset ovat aluksi muiden kalojen tapaan symmetrisiä, mutta pian niiden uimarakko surkastuu ja toinen silmä siirtyy toisen viereen, yleensä oikealle puolelle. Tämän jälkeen pikkukampelat aloittavat pohjaelämän. Öiseen aikaan kampela etsii ravintoaan: simpukoita, kilkkejä ja muita pikkueläimiä. Kookaimmat kampelat ovat yli puolimetrisiä ja painavat toista kiloa. Lajia esiintyy lähes koko rannikollamme, eniten kuitenkin lounaissaaristossa. 
KarppiCyprinus carpio Pullea kullanhohtoinen karppi elää matalissa rehevissä vesissä Etelä-Suomessa ja merenrannikon vähäsuolaisissa lahdissa. Karpin leuoissa on kaksi paria viiksisäikeitä, joiden avulla se etsii pohjalta hyönteisten toukkia, kotiloita sekä muita pikkueläimiä. Karppi kutee kesällä vesien lämmettyä, mutta sen poikaset eivät ehdi kasvaa riittävän kookkaiksi selvitäkseen hengissä ensimmäisestä talvesta. Niinpä karppikantamme ovatkin jatkuvien istutusten varassa. Karppi voi kasvaa reilusti yli puolimetriseksi ja painaa lähes 20 kg. Sillä on myös erilaisia suomupeitetyyppejä - esimerkiksi peilikarpin iho on osittain paljas ja jäljellä olevat suomut hyvin suuria. 
KiiskiGymnocephalus cernuus Liman peittämä ruskeankirjava kiiski elää yleisenä rannikoillamme ja sisävesissä aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy pohjan tuntumassa parin metrin syvyydestä aina kolmeenkymmeneen metriin asti. Illan hämärtyessä kiisket alkavat parvissa etsiä pohjalta ravinnokseen surviaissääsken toukkia, kotiloita ja siiroja. Uhattuna kiiski levittää piikikkäät evänsä ja avaa kiduskantensa, jolloin saalistaja siirtyy yleensä etsimään helpommin nieltävää ateriaa. Kiiski kasvaa sisävesissä noin 15 cm:n mittaiseksi, rannikkoalueella hieman suuremmaksikin. 
KirjolohiOncorhynchus mykiss Sateenkaarirautu ja forelli olivat kirjolohesta käytettyjä nimikkeitä ennen nykyisen nimen vakiintumista. Tätä alkujaan Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa lohikalaa on istutettu Suomeen moneen otteeseen. Maamme vesistöissä kirjolohi ei kuitenkaan kovinkaan helposti lisäänny, joten luonnonvesien kirjolohikannat ovat istutusten varassa. Kalankasvatukseen lammikoissa ja verkkoaltaissa kirjolohi kuitenkin sopii hyvin - usein kalankasvatuksen kääntöpuolena on kuitenkin lähivesien rehevöityminen. Kirjolohi on maukas ja suosittu ruokakala, vaikka sitä vesiemme broileriksi joskus nimitetäänkin. Vapaa-ajan kalastajiakin tämä lähes väsymätön, eloisasti pyristelevä kala miellyttää. 
KuhaSander Lucioperca Kuha muistuttaa ahvenen ja hauen risteymää, vaikka ei olekaan niille läheistä sukua. Hämärän laskeutuessa kuha aloittaa saalistuksensa. Sillä onkin hyvin hämärään sopeutuneet silmät. Kuha on petokala ja syö mielellään särkiä, ahvenia ja piikkikaloja, jotka se takaa-ajon päätteeksi nappaa suureen terävähampaiseen suuhunsa. Kuha viihtyy suurissa sameavetisissä järvissä maamme eteläosassa sekä rannikollamme Perämerta lukuun ottamatta. Touko-kesäkuussa kuhat muodostavat pareja ja kutevat matalille sora- tai hiekkapohjille. Parin molemmat osapuolet jäävät vartioimaan kehittyvää jälkikasvua. Kuha voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi ja painaa 15 kiloa. Kuha on taloudellisesti arvokas kala, jonka lihaa monet arvostavat enemmän kuin lohen. 
LahnaAbramis brama Litteä lahna on yleensä helppo tunnistaa, vaikka pienet yksilöt muistuttavat joskus erehdyttävästi pasuria. Väritykseltään lahna on hopeanhohtoinen ja kookkaat yksilöt saavat kylkiinsä myös pronssin sävyjä. Evät ovat harmaat. Lahnalle kertyy mittaa 35-45 cm ja painoakin voi olla useita kiloja - suurin Suomesta pyydetty lahna painoi 11,5 kg! Kookkaaksi kasvavana lahna onkin taloudellisesti merkittävä saaliskala. Sitä tavataan maamme sisävesistä Sodankylään saakka sekä kaikkialta rannikkomme vähäsuolaisesta murtovedessä. Kaikkiruokaiset lahnat liikkuvat usein parvena: ne tonkivat pohjaa ja imaisevat torvimaiseksi venyvällä suullaan kotiloita, simpukoita ja hyönteistoukkia - myös vesikasvit ovat tärkeää ravintoa. 
LohiSalmo salar Maamme vakinaisista kalalajeista koukkuleuka lohi on kuningas, ainakin kokonsa puolesta: täysikasvuinen yksilö voi painaa yli 30 kg! Suomalaisen lohen historia on surullinen: viime vuosisadan alun 18:sta lohijoesta enää muutamaan – Tornio-, Simo-, Teno- ja Näätämöjokeen – nousee lohi luontaisesti kutemaan. Muut lohijokemme ovat saastuneet, padottu tai muulla tavoin pilattu – lohikannat ovatkin pitkälti istutusten varassa. Lohi on merikala, joka vaeltaa jokiin ainoastaan kutemaan. Nuoret lohet palaavat mereen poikasvaiheiden jälkeen, yleensä parin vuoden ikäisinä. Lohi on ahnas peto, joka saalistaa mm. silakoita ja pohjalla eläviä suuria äyriäisiä. Vuoksen vesistöistä tunnetaan paikallinen alalaji, järvilohi. 
MadeLota lota Made viettää päivät kivien koloissa tai pohjaan kaivautuneena, mutta hämärän laskeutuessa se lähtee kiemurrellen saalistamaan pohjaeläimiä ja kaloja. Saaliinsa se löytää hajuaistinsa avulla sekä tunnustelemalla pohjaa vatsaevillä ja leuan alla olevilla viiksisäikeellä. Made viihtyy syvällä viileissä vesissä, joissa se täplikkään ruskean värinsä ansiosta sulautuu hyvin ympäristöön. Kutuaikana tammi-maaliskuussa se kiemurtaa mataliin rantavesiin ja mätimunat levitetään riehakkaan kutuseremonian yhteydessä pohjalle. Madetta tavataan koko maan sisävesistä ja rannikkoalueelta. Se voi kasvaa yli metrin mittaiseksi ja painaa jopa 10 kiloa. 
SorvaScardinius erythrophthalmus Sorva kuuluu särkikaloihin ja sitä tavataan eteläisen Suomen sisävesistä ja merenrannikolta. Tämä kaunis kala muistuttaa särkeä, mutta on helppo tunnistaa voimakkaan punaisista evistään ja pyrstöstään. Suuret, jopa 40 cm pituiset yksilöt ovat väritykseltään hieman kuparinruskeita, nuoret yksilöt puolestaan hopeakylkisiä. Sorvan tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat rehevät järvet ja merenlahdet, virtaavissa vesissä se ei juurikaan viihdy. Ravinnoksi sille kelpaavat niin kotilot, siirat kuin hyönteisten toukat, mutta kasvissyöjänäkin sorvaa voidaan pitää, koska aikuiset yksilöt popsivat mm. rakkoleviä ja rihmaleviä - joskus jopa järvikortteita. Sorva on ruokakalana ruotoinen, eikä sitä juuri arvosteta. Tosin tarinan mukaan ainakin Jukolan veljekset pyysivät niitä innolla Ilvesjärvestä! 
SuutariTinca tinca Aurinkoisena ja tyynenä kesäpäivänä voi eteläisen Suomen järven tai merenlahden pintavesissä nähdä parven tummia ja tanakoita kaloja paistattelemassa päivää - suutarit ovat nousseet pintaan lämmön houkuttelemina. Tavastaan huolimatta suutarit ovat pohjakaloja, jotka viihtyvät rehevissä ja mutapohjaisissa vesistöissä. Ne etsivät ravintonsa hämärän turvin: ruuaksi kelpaavat niin vesikasvit kuin madot ja kotilot. Jos suutari säikähtää, se pujahtaa vikkelästi pohjamutaan tai vesikasvillisuuden suojiin. Puolimetrinen suutari voi painaa yli kaksi kiloa. Suutari kelpaa syötäväksi, joskin sen arvostus vaihtelee paikkakunnittain. 
SärkiRutilus rutilus Monen sunnuntaikalastajan ensisaalis on hanakasti mato-onkeen tarttuva punasilmäinen ja hopeakylkinen särki. Nykyisin sitä ei juurikaan arvosteta ruokakalana, vaikka mm. hiilostettua särkeä kehutaan maukkaaksi. Päiväsaikaan särki liikkuu parvissa matalassa rantavedessä: pienet yksilöt popsivat vesikirppuja, hankajalkaisia ja muita vapaan veden äyriäisiä, suuremmat kalat syövät mm. simpukoita ja vesikasveja. Särkien on nähty lepäilevän pyrstö kohti pintaa salakkaparvien seassa: tämän merkin nähtyään salakat alkavat puhdistamaan särkien suomuja. Särkiä tavataan lähes kaikkialta maastamme - merenrannoilta, joista, järvistä ja lammista. 
TaimenSalmo trutta Taimen on sisävesiemme arvokala. Puhtaita, happipitoisia ja viileitä vesistöjä suosivaa taimenta tavataan koko maan alueella. Taimenella on ominainen käyttäytymispiirre, joka erottaa sen järvilohesta: taimen ei ainoastaan nouse jokia ylös kuteakseen, vaan se saattaa myös siirtyä järvien laskujokia alaspäin eli laskea kudulle"". Suuret taimenet voivat painaa yli 15kg ja mittaakin kertyy parhaimmillaan toista metriä. Taimenet syövät hyönteisiä, äyriäisiä ja toisia kaloja." |
|
Sivun alkuun
Tulosta