Also available in: English

Kiiski (Gymnocephalus cernuus)

Liman peittämä ruskeankirjava kiiski elää yleisenä rannikoillamme ja sisävesissä aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy pohjan tuntumassa parin metrin syvyydestä aina kolmeenkymmeneen metriin asti. Illan hämärtyessä kiisket alkavat parvissa etsiä pohjalta ravinnokseen surviaissääsken toukkia, kotiloita ja siiroja.

Uhattuna kiiski levittää piikikkäät evänsä ja avaa kiduskantensa, jolloin saalistaja siirtyy yleensä etsimään helpommin nieltävää ateriaa. Kiiski kasvaa sisävesissä noin 15 cm:n mittaiseksi, rannikkoalueella hieman suuremmaksikin. Monella on ikäviä kokemuksia kiiskestä, sillä se voi jäädä tiukasti kiinni verkkoihin ja piikikkyyteensä ja limaisuutensa takia sitä on vaikea irrotella verkon sotkuista. Kiisken liha on erittäin maukasta, mutta pieni koko ja hankalahko käsiteltävyys rajoittavat käyttöä.

Kiiskin muita nimityksiä:
Jorssi, kiiskenkippura, kiiskinen, kimalipponen, kirsu, kitupiikki, kivilizu, limakotti, nokkapää, räkkäri, räkäkiiski, räkäkirsu, räkäri, räkätuubi, räkärellu, rökäles, rökäs, rönkkäinen, skitari, skittari, smorgus

Levinneisyys